Suomalaiset ovat maailman kovimpia kahvinjuojia
Kahvilla on erittäin suuria asema suomalaisten arjessa. Sen äärelle hiljennytään päivän kiireiden keskellä ja rauhoitutaan hetkeksi nauttimaan sen mausta. Kahvin tuoksun leijuminen kotona on monelle erittäin tuttu ja rakastettu huonetuoksu - etenkin aamuisin, jolloin se kutsuu aamupalalle ja uuteen päivään.
Maailman mittakaavassa suomalaisten lähes 10 kilon vuosittainen kahvinkulutus on maailman kärkipäässä. Tämä määrä on pysynyt lähes vakiona ja se vaihtelee vain yhdellä tai kahdella prosentilla vuodessa. Jo se kertoo siitä, kuinka vankasti suomalaiset omivat kahvin itselleen eikä sen suosioon vaikuta edes kriisit tai muut elämän vaikeudet.
Lääkkeestä jokaisen kodin juomaksi vain 100 vuodessa
Kahvi ja suklaa löysivät tiensä Eurooppaan 1600-luvulla. Sieltä se saapui lääkekäyttöön Suomeen samaisen vuosisadan loppupuolella. Se kuitenkin iski heti suomalaiseen makuhermoon, ja jo 1800-luvulle astuttaessa kahvia keitettiin jo jokaisessa suomalaisessa kodissa.
Tuona aikana kahvin suosiota yritettiin kuitenkin hillitä korkeilla veroilla ja kielloilla eikä sitä saanut verovapaasti muuten kuin lääkärin reseptillä. Tilastoissa se merkitsi äkillistä kahvilla hoidettavien sairauksien nousua. Ensin sitä juotiin kaupungeissa ja eliittien kodeissa, mutta 1850-luvulla siitä tulisi myös rahvaan arkinen juoma, jota nautittiin ainakin aamuisin ja iltapäivisin.
Varallisuus näkyi kuitenkin kahvin laadussa. Yleensä talonpojat ja palvelusväki sekä köyhälistö nauttivat alempilaatuisesta kahvista, joka voitiin keittää monta kertaa uudestaan niin kauan kunnes puruista irtosi väriä. Kahvia voitiin korvata myös korvikkeilla, kuten sikurilla - varsinkin pula-aikoina.
Ensimmäiset paahtimot 1900-luvun alussa
Suomen ensimmäinen kahvipaahtimo perustettiin vuonna 1909. Tätä ennen kahvia myytiin tuorepapuina ja ihmiset paahtivat niitä kotona. 1920-lukuun mennessä paahdettua kahvia myytiin jo enemmän kuin tuorepapuja ja niitä myös alettiin jauhamaan.
Samalla suomalaisten kahvimaku alkoi kehittymään ja juodun kahvin määrä per henkilö nousi 1900-luvun alun neljästä kilosta nykyiseen kymmeneen kiloon. 1950-luvulta eteenpäin kahvia on pidetty jo peruselintarvikkeena sokerin, maidon ja jauhojen rinnalla.
Vaaleapaahdettu kahvi on ollut aina suomalaisten suosituin paahtoaste, mutta sen rinnalla näkyy tänä päivänä monia tummapaahtoja, jotka sopivat niin ikään kokeilunhaluisen suomalaisen makuun.
Kahvia löytyy automaattisesti suomalaisesta pöydästä
Kun suomalaiset juhlivat, juhlissa tarjoillaan automaattisesti kahveja. Kun vierailet ystäväsi luona, hän keittää ensin jopa kysymättä kahvit. Ensimmäinen teko aamuisin on kahvikoneen käynnistys ja illallisen jälkeen voidaan nauttia vielä kahvia iltapalan kanssa.Lisäksi kahvin keittoa kummallekin on romanttinen ele parisuhteessa.
Nämä ovat melkein kirjoittamattomia yhteiskunnan sääntöjä, joista poikkeavia voidaan pitää epänormaaleina. Vuosikymmeniä sitten esimerkiksi nimipäiviä piti juhlistaa kahvittelemalla ja tästä tehtävästä luistaneita voitiin rangaista.
Kahvilla on terveydellistä ja henkistä hyötyä
Kahvi herättää, antaa energiaa ja maistuu monen mielestä hyvältä. Sen terveyshyötyjäkin on todistetusti monia. Tästä huolimatta, hieman erikoisemman tulkitseman mukaan, kahvia ei kuitenkaan kannata juoda jos olet pelaamassa rahapelejä (löydät listan parhaista suomalaisista veikkaussivustoista osoitteesta www.urheilu.com). Tutkimuksen mukaan kahvin takia tulet nimittäin tekemään huonompia päätöksiä pelatessasi.
Vuosikymmeniä kahvi antoi nautinnon hetkiä jopa kaikkein köyhimmille suomalaisille, joilla ei ollut varaa muihin yhteiskunnan ilonlähteisiin. Sen piristävä ja energisoiva vaikutus otettiin innolla vastaan sekä kahvitauot minkä tahansa työn ohelle olivat erittäin yleinen käytäntö.
Nykyään kahviin suhtaudutaan kuin uskontoon. Sitä palvotaan ja kahvikupposen äärelle hiljennytään päivittäin useasti ainakin sen 5 minuutin verran unohtaen muut murheet ja kiireet. Se yhdistää riitapukareita, perheitä, sukulaisia, ystäviä ja tuntemattomia yhteiseen hetkeen, josta vain harva voi kieltäytyä.